We have gone through good and bad times

Tämä lause kuvaa ehkä kaikkein parhaiten Villeä:
"nielaisen auringon, loistan valoa ja rakkautta vastaantulijoille"

Luulin vielä vuosi sitten, että täydellisiä ihmisiä ei ole olemassa. Ainakin yksi sellainen on. Sopivat adjektiivit hänelle ovat ehkä rakastavainen, iloinen, huolehtivainen & huomioiva. Kaikkea sitä mitä mä tarvitsen. Ville jaksaa joka päivä kertoa mulle rakastavansa mua ja että hän on maailman onnellisin mies.

Välillä musta tuntuu, että mä olen se meidän suhteen mies: Vaatteet ympäri lattiaa teinitytön tavoin, kengät heitetty keskelle eteistä.. Ville taas pitää kaiken järjestyksessä. Kengät on siististi rivissä, paidat on lajiteltu kolmeen eri pinoon: yksiväriset, printtipaidat ja paidat, mitä hän ei käytä usein. No, hyvä välillä näin päin.

ps. Ei aina tarvitse mennä niiden perinteiden tai sääntöjen mukaan. Riko sääntöjä.

Olipa kerran Sanna ja Ville

Ihmisten ahdasmielisyys on yksi ärsyttävimmistä asioista maanpäällä. Mielipiteet taas ei.
Ehkä mun pitäis oppia sietämään tuo ärsyttävä asia. En vaan osaa.

ps. elä täysillä. tee siten miltä itsestäsi tuntuu

kolarista toipumista, uusia lapasia ja sisustushuumaa

Taas uusi ulkoasu. Tää korvaa vähän tän mun "haluun muuttaa kaiken" -innostuksen. Eks ulkoasun muuttaminen oo vähän ku sisustusta...?

Ja tosiaan, kuten otsikosta päättelittekin, ajettiin Villen kevarilla sitten kolari. Oli tosi liukasta ja alla uus asfaltti, joten jarrut ei oikein pitänyt siinä kohtaa. Ville iski jarrut pohjaan ja liu'uttiin sitten taksin perään. Onneksi Ville tajusi kaataa sen kevarin (ja se kuulema pitääkin kaataa!) ja mopo liukuu taksin alle. Itse lensin keskelle autotietä jonkun auton eteen, ja Ville jäi mopon eteen. Koko elämä vaan vilisi silmissä, kun tajusi kolarin lähestyvän. Ehdin katsoa jarrutustilanteessa taakse, ja autoja vaan tuli ja tuli kovaa vauhtia. Olin ihan satavarma, että mä kuolen. Suljin mun silmät ja sen jälkeen liu'uinkin keskelle autotietä. Onneksi mun takana ollut auto ehti jarruttaa ennen kuin hän ajaa mun päälle. Heti kolarin jälkeen sitten mentiin yhdessä Marian sairaalaan, ja mulla epäiltiin maksarepeytymää, koska en saanut kunnolla henkeä. Kaikki kuvat otettiin, ja mitään ei ilmennyt, paitsi pieni murtuma kylkiluissa. Villellä taas on varmaan murtuma jalassa (luvattiin sairaalasta soittaa, mutta mitään ei oo kuulunut!!). Nyt se köpöttelee kepeillä paikasta A paikkaan B. Mutta kaikki on nyt ihan hyvin. Polvi vaan vähän kipeä, pitäisi käydä näyttämässä sitä maanantaina.

ps. Onko teillä ideoita saada noi höyhenet vähän elävämmän näkösiksi...?

ei otsikkoa

Väsymystä, oman tyylinsä etsimistä, syksyä (josta pitäisi nauttia vielä hetki, ennen kuin talvi iskee) ja ihmetystä siitä, kuinka moni kaveri on saanut lapsen. Outoa.
Pitäiskö munkin hankkia lapsi?

uhrien päivä

Ihana päivä. Pitkät päiväunet, ja sen jälkeen yhden maailman ihanimman ihmisen kanssa elokuvan ennakkonäytökseen, jota luulee aluksi piirretyksi, mutta tajuaa tulleensa ehkä maailman pelottavimpaan K-13 elokuvaan. Ja vielä myöhässä. Silti päästiin sisään, vaikka ovella ei ollut ollenkaan henkilökuntaa ottamassa lippuja vastaan. En edes tiedä, oltiinko oikeassa elokuvassa, kun käveltiin vaan sisään ilman kysymättä keneltäkään mitään.
Sen jälkeen tietenkin periaatteiden vuoksi käytiin katsastamassa Forumin hintasirkus. Mukaan tarttui paita ja pari takkia.
Paitojahan mulla on ihan liikaa, mutta mä taidan olla alennusten uhri: "Hei tän paidan oikea hinta on 50€ ja tää on 40% alennuksessa ja toista tilaisuutta ei ehkä tule!! Joten mä ostan tän." (Dropin)
Ja mä taidan olla myös uusien kauppojen uhri: "Hei Cubus tuli vasta nyt Suomeen, joten mun on PAKKO ostaa täältä jotain!" Ja sieltä mulle tarttuikin 15€:n maksava farkkutakki. :-)
Ja voisin vielä sanoa, että olen myös "en oo pitkään aikaan käyny täällä kaupassa, joten voisin käydä"-uhri, joten kävin MicMacissa ja sieltä ostin HALVAN biker-tekonahkatakin, joka maksoi vaan 20€!